maanantai 1. syyskuuta 2014

Meidän pieni Emma on syntynyt

Synnytys ja kotiutuminen 29.8-1.9.2014:

Saan tän osissa kirjoitettua joten ei saa ihmetellä jos teksti menee jossai vaiheessa sekavaksi :D

Perjantai 29.8.
Paikka: TAYS
Aamulle oli varattu äitiyspolille yliaikaiskontroilli rv 41+5 viikolle- klo 9:00.
Käyrillä oltiin n. 30min ja pikkuinen riehui koko käyrillä olo ajan- ei hirveesti viihtynyt paikoillaan joten käyrästä tuli sitten sen näköinenkin :)
Käyrien jälkeen oli sitten verenpaineen mittauksen ja pissan tsekkaus-
Paineet koholla- kahdella mittaus kerralla (154/105 ja 150/108) ja pissassa proteiinia.

Hoitaja/kätilö sanoi jo heti että aika varmasti jäädään siittä osastolle mutta täytyy viel käydä lääkärillä ensin.
Polin kiireiden vuoksi mentiin osastolle 4a odottelemaan lääkäriä. Ooteltiin n. 1,5h kunnes vihdoin lääkäri ehti katsomaan mua.. Katsoi kohdunsuun tilanteen ja vauvan. Kaikki hyvin ja  vauvan painoarvio tais olla 4100g jota kyll itse hieman epäilin ettei ihan niin iso olisi ollut koska aiemmilla käynneillä arviot oli siellä 3100-3700g tienoilla. Kohdunsuulla taas oli paikat kypsät kalvojen puhkaisulle.
Lääkäri oli myös sitä mieltä että nyt on pieni saatava syntymään.
Suoraan saliin n. 12 aikaa- jossa suolentyhjennys ja hieman syötävää. Sen jälkeen verikokeet ja oksitosiini tippa käteen. Oksitosiinin kuuleminen herätti pientä pelkoa että tässä käy nyt ihan samalla tavalla kuin esikoisen kanssa- n. 15h pelkää tuskaa,itkua ja huutoa, paljon kipua!
Ajattelin kuitenkin että kipu kuin kipu- ulos pien on ny kuitenkin saatava ja mielummin sit se 15h tuskaa kuin esim sektio.
Supistukset alko hiljalleen- laimeina kylläkin. Oksitosiinia annostusta lisättiin muutamaan otteeseen ja lääkäri kävi kysymässä kerran että joko alkaa supistukset tuntua että päästään kalvot puhkaisemaan mutta vielä vaati kerran annostuksen lisäyksen ja pari pissalla käynti reissua (Ah! niin mahtava tunne kun rakosta tyhjenee ainakin 5kk.n verra nestettä ;) ) Sen jälkeen alkoi laimeat mutta selkeät supistukset n.3-5min välein. Lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja pienellä oksitosiini tipalla jatkettiin. Supistukset koveni kerta kerralta. Alamahalla/lantiossa poltteli!
Kätilö ehdotti kuumaa geelipussia alaselälle- ja se tunne kun sain tulikuuman geelipussin supistuksen aikana selälle! oi! Se auttoi jaksamaan usiamman supistuksen ajan! Kätilö opetti myös miestä hieromaan kovasti alaselästä mutta mies on nii hellä että pelkäsi vain satuttavansa mua joten silloin kun mies kävi geelipussia lämmittämässä tuli kätilö hieromaan selkää supistusten ajaksi. Tähän väliin on pakko sanoa että jos esikoisen ja kuopuksen kohdalla olisi ollut vähänkään näin ihania kätilöitä niin olisin päässyt huomattavasti vähemmällä kivulla! Niissä kun ainoat kivunlievitykset oli lääkkeellisiä eikä mitää geelipusseja tms tarjottu tai opetettu esim alaselänhierontaa miehelle.

Supistukset koveni ja koveni- lopulta oli niin kovia että geelipussista ei ollut apua joten tuli ilokaasun ja geelipussi yhdistelmän vuoro. Ja jälleen päästiin suht kivuitta hetken ajan kunnes kivut taas ylty ja spinaalin laiton vuoro tuli- epäröin kovin että spinaalista ny mitää apua olis- eihän esikoisenkaa kohdalla ollut.

Spinaalin laitto kävi kätevästi- juuri kun supistus oli huipullaan ja vedin ilokaasua, anestesialääkäri laittoi spinaalin joka ei tosiaankaan tuntunut missään (toisin kuin esikoisen kohdalla)
Ensin turtu jalat ja sitten lantiolta ja alamahalta hiipui kipu pois.. ahh sitä tunnetta kun näin monitorilta että supistus on päällä mutta mitään ei tunnu. Hetken sain levätä- kunnes kätilö tutki tilanteen ja siellä oli ihan paperinohut reuna jäljellä ja sekös tutkimus sai pontta supistuksille jotka taas ylty ja spinaalin vaikutuskin alkoi hiipua hiljalleen pois.
Ensin pieniä nipistyksiä tuntui ja sitten ne yltyi taas mahdottomiksi jolloinka sain ilokaasun jälleen käteeni. Hetken supisteltua katsottiin tilanne uudelleen ja sain luvan hieman jo ponnistella ja pää lähti tulemaan helposti- niin helposti että kätilön piti toppuutella mua että saa muut kätilöt kutsuttua paikalle.. jokseenkin tässä vaiheessa oli sitten ongelmana se että kutsunappi oli kadonnut jonnekkin sängyn syövereihin ja mies ja kätilö heilu siinä mun ylöpuolella ja mylläs tyynyn takana ja alla etsiessään nappia ja mua kun olis niin ponnistuttanu! :D
Vihdoin kun toiset kätilöt saatiin paikalle sain ponnistaa  samantien heidän tultua huoneeseen eikä kauaakaan kuin pää jo näkyi ja pien yritti huuta jo ennenkuin oli edes pää kunnolla syntynyt ja siittä sitten syntyi vauhdilla koko laps. Pelkkään pnnistusvaiheeseen meni vain 3min!
Tyttö syntyi klo 20:06 - koko synnytyksen kesto kesti 6h 16min. Tyttö viihty rinnalla syntymän jälkeen 35min ja sen jälkeen sain hetken huokaista kun isi ja kätilö kävi mittaamassa ja pukemassa.
Tyttö painoi 3660g, pituus 49cm ja pää 36cm.
Ilman sotahaavoja vältyttiin.



Hieman ennen kunnon suppareiden tuloa ilmesty hirvee tärinä mulle. Tärisin synnytyksen loppuun asti. Syytä ei oikein kätilö keksiny miksi näin..

Päästiin osastolle 2a ja huone 10. Siellä oltiin tytön kanssa Sunnuntaihin asti.
Perjantai yö ja la päivä meni pieneen tutustuessa. Isi tuli lauantaina heti vierailuaikojen salliessa paikalle ja iltasella tuli sitten mummi, pappa ja isosisarukset moikkaamaan myös uutta pikkuista.
Ihanan ja iloisen tapaamisen jälkeen tuli valitettavasti labra kokeiden aika..
Tytön jalat oli niin kylmät että verta ei meinannut millään saada mutta silti vain labra täti puristi ja puristi- sekös tyttöö harmitti ja suututti. Itsekkin jouduin hetkeksi poistumaan kun ei kyyneliltä itselläkään tullut loppua. Onneksi isi oli paikalla helpottamassa pienen oloa! <3
Labroissa oli muuten kaikki hyvin mutta leukosyytit oli vähän koholla mutta sallituissa rajoissa- hoitaja kuitenkin sanoi että otattas mielellää viel uudet kokeet kun jotkut lasten lääkärit tarraa helposti kiinni arvoihin ja ei päästä kotiin joten sunnuntai aamuna oli uusien kokeiden aika. Tällä kertaa sain villasukat pienen jalkoihin lämmittämään jotta verenotto onnistuukin. Mutta harmittihan tuo tyttöö jälleen- ei tarvinnut kuin pyyhkäistä jalkaa labra tädin ni tyttö nosti sellaisen itkun että.. tiesi mitä tuleman pitää. Onneksi arvot oli kuitenkin laskussa joten päästiin sunnuntaina puolilta päivin lääkärille jossa kaikki todettiin olevan niinkuin pitää ja tyttö kasvaa hyvin :)
Kotiin lähtöpäivänä tyttö oli laihtunut syntymäpainostaan 6%.

Ylpeä isi tyttönsä kanssa! <3



Ensimmäinen ilta kotona meni hyvin- ja yökin meni paremmin kuin sairaalassa. Maito nousee hiljalleen rintoihin ja tyttö alkaa hiljalleen ymmärtää jutun idean- imua imua enemmän unen sijaan ;)

Sisarukset on ihan rakastuneita vauvaan! kuten myös äiti ja isikin! <3
Kissakin ymmärtää varoa ja tutustuu hiljalleen pieneen nyyttiin joka sillekkin on ihan uusi asia.



Huomenna sitten ensimmäiselle neuvola käynnille- ja tää täytyy suorittaa vaunuillen joten täytyy toivoa että on hyvät ilmat :)


 ( kuvassa tyttö täll hetkell nukkuu ekan kerran omassa sängyssään- ja erillään minusta. Yöt nukkuu vielä ainakin mun/meidän vierellä. Pienoinen tissitakiainen- viihtyy monta tuntia rinnalla mutta lähinnä vain taitaa tuttina pitää
Toistaiseksi tutin käyttö on rajoitettu vain ulkoiluun/ vaipanvaihtoon)

Meidän rakas pieni! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti